Lähdin Miikalta yhdentoista aikoihin, kun Miikan isoveli tuli kotiin. Miika sanoi lähtevänsä huomenna viikoksi mökille, joten emme näkisi pitkään aikaan. Hän oli anonut koulusta lomaa. En tajua, miten Miika oli saanut lomaa sen takia, että he lähtevät mökille! En saanut yöllä nukuttua, kun mietin, millainen tuleva viikko olisi. Minun täytyisi kestää Maijaa, Oonaa, Emiliaa ja Aleksandraa ihan yksin. No, oli minulla sentään Antti.. Ja kotona Ama.. Ja Ella... Mutta silti kokonainen viikko! 

Heräsin aamulla kahdeksalta. Koulu alkaisi vasta kymmeneltä. Olin nukahtanut vasta joskus kolmen aikoihin. Väsyneenä käänsin kylkeä, mutta Ama huomasi että olin herännyt. Se nousi pediltään ja tuli sänkyni viereen. Se laski päänsä sängylleni ja katsoi minua häntä heiluen. "Joo, mä nousen ihan kohta.." mutisin unisena ja potkin peiton jalkopäähän. Sitten nousin venytellen istumaan sängylle, silitin Amaa ja etsin kaapista vaatteet. Puin päälleni mustat farkut, harmaan paidan ja mustan hupparin. Miksi minun pitäisi pukeutua iloisesti, kun koulupäivästä tulisi varmasti todella kamala? Pesin nopeasti hampaat, harjasin hiukset ja painuin Aman kanssa ulos. Tein staffitytön kanssa suhteellisen pitkän lenkin. Lähdin kävelemään tietä pitkin, Miikan taloa kohti. Menimme Miikan talon takana olevalle ruohokentälle hetkeksi, sitten lähdimme takaisinpäin. Kun kuljimme Miikan talon ohi, huomasin pihalla liikettä. Miikan vanhemmat kantoivat pari kassia autoon, ja sitten Miika tuli ulos. Miikan vieressä tuli minun ikäinen tyttö. Miika ja tyttö kävelivät auton toiselle puolelle, tarkistivat ettei Miikan vanhemmat nähneet, ja... He suutelivat. Minua alkoi heikottaa ja oksettaa. Pettikö Miika minua todella? Otin tukea lyhtypylväästä, mutten pysynyt pystyssä. Kaaduin maahan, mutta yritin nousta seisomaan. Minua kuitenkin huimasi kauheasti, ympärilläni pyöri. Ama katsoi minua ihmeissään ja haukahti. Se tajusi, että jotain oli vialla. Silloin Miika huomasi meidät. Hän vilkaisi meitä huolestuneena, supatti tytölle jotain ja vei tämän ison pensaan taakse. Sitten hän juoksi luoksemme. "Laura? Onko kaikki hyvin?" Miika kysyi. Huomasin, että hän vilkuili hermostuneena pensaaseen, jonka takana tyttö oli. "Ei!" tiuskaisin. "No, mikä on? Laura? Tarviitko syötävää? Tai juotavaa?" Miika kyseli. "Tarviin, mut en sulta! Mä näin kuinka sä suutelit sitä tyttöä ja piilotit sen pensaan taakse. Ootko sä tosissas? Petätkö mua oikeesti? Mä luotin suhun, ja mä rakastin sua! Sun ansiosta mä kestin koulupäivät! Mut nyt sä petät mua! Mä en usko tätä! Ja valehtelet, et oot lähössä sun mökille! En haluu nähä sua enää ikinä!" huusin Miikalle itkien. Nousin seisomaan, kaappasin Aman syliini ja marssin Miikan pihalle. Ama oli maailman ystävällisin ja ihmisrakkain koira, mutta se osasi esittää vihaista. Se murisi ja haukkui vihaisesti, eikä antanut uhrinsa liikkua yhtään. Mutta Ama teki tämän vain käskystä. Niinpä menin pensaan luo, jonka takana tyttö piileskeli. "Ama" sanoin. Ama katsoi minua. Näytin sille käsimerkin, ja se tajusi oitis. Laskin koiran maahan, ja annoin sen mennä tytön luo. "Iik! Miika!" tyttö kiljaisi. Hänellä oli hopeat korkeakorkoiset korkokengät, minihame ja erittäin paljastava ja pieni toppi. "Laura! Mitä helvettiä sä teet?!" Miika karjui ja juoksi luoksemme. "Hyvä Ama, jatka vaan!" kehuin Amaa. Tyttö oli ihan paniikissa! Hän taisi muutenkin pelätä koiria, ainakin Aman näköisiä "tappelukoiria".  Miika tönäisi minut kauemmas, potkaisi Aman pois ja meni tytön luo. Ama ei pitänyt siitä, että sitä potkittiin. Lisäksi se oli saanut käskyn esittää vihaista. Niinpä Ama tarrasi Miikan jalasta, ja kiskoi pojan lahjetta minkä jaksoi. "Laura! Käske ton rakkis lopettaa!" Miika karjui. Huomasin Miikan vanhemmat sisällä. Ne eivät olleet huomanneet mitään. Annoin Aman vielä vähän aikaa tehdä tehtäväänsä, sitten komensin sen mukaani. Käskin sen istumaan ja odottamaan tien viereen, kun itse menin vielä Miikan ja tytön luo. "Ootko sä kunnossa? Laura on ihan mielipuoli, päästään vialla! Ja toi sen rakki on kans ihan samanlainen! Mä en tajuu, miks tollasia koiria pidetään ees elossa! Nehän pitäis tappaa!" Miika puhui tytölle. Tyttö itki peloissaan, ja roikkui Miikan kaulassa. Minua heikotti ja oksetti. Tulin esiin pensaan toiselta puolelta, ja potkaisin Miikaa sääreen niin kovaa kuin pystyin. Sitten potkaisin tytön korkoa, ja tyttö kaatui kiljuen maahan. "Mun nilkka!" tyttö kiljui. En välittänyt tytöstä, vaan potkaisin Miikaa vielä kerran. Tällä kertaa osuin napakymppiin, ja Miika kaatui ähkäisten maahan. "Tän mä vielä kostan!" Miika jupisi. "Niin varmaan! Et sä uskalla tehdä mitään, ja kun toi pervo roikkuu sussa kokoajan kiinni niin sä et voi tehdä mitään!" huusin Miikalle ja menin Aman luo. "Lähetään kotiiin, Ama. Oot hieno tyttö, joo. Olet hieno, olet" juttelin Amalle kun kävelimme kotiin päin. kello oli jo puoli kymmenen. 

Kun pääsimme kotiin, purskahdin itkuun. Itkin ja itkin, ja lopulta sänkyni oli ihan märkä. Samoin vaatteeni. Ama tuli viereeni ja pisti päänsä syliini. Rapsuttelin koiraani itkien, ja päätin, että en menisi tänään kouluun. Menisin vain koulun lähellä olevaan metsään, jos Antti tulisi sinne. Minun oli pakko puhua tästä Antille.