"Onhan sulla kotona nyt kaikki hyvin?" Antti kysyi. Tiesin, mitä hän tarkoitti. Vanhempani nimittäin olivat riidelleet todella paljon ennen kesälomaakin, ja olin kertonut siitä Antille. "On kai. Kyl mä välillä kuulen iltasin ku ne riitelee olohuonees, mut ei enää niin pahasti tai niin usein" vastasin. "Hyvä! Toivottavasti ne selvittää välinsä pian, koska eihän tollanen oo lapsille kivaa. Ja Ella ja Aino, tietääks ne siitä?" Antti sanoi. "Ei onneks" sanoin ja nojasin Anttiin. Minulla ja Antilla oli oikeasti ihan uskomaton suhde! Hän oli minulle kuin isä! "Antti, mitä mä oon sulle?" kysyin äkkiä. Antti oli hetken hiljaa, mutta vastasi sitten: "Sä oot mulle luokan paras oppilas, lapsi ja maailman ihanin tyttö". Antti silitti hiuksiani, ja katsoin häntä. Hän hymyili lempeästi ja kietoi kätensä ympärilleni. "Entä mitä mä oon sulle?" Antti kysyi. Minun ei tarvinnut miettiä lainkaan! "Maailman paras ope, toinen isä ja tosi ihana ihminen! Ja tokalla luokalla olin vähän ihastunu suhun..." paljastin Antille. Hän hymähti ja sanoi: "Mä tiesin sen. Kyl sen huomas". Antti kuulosti hieman vihaiselta, mutta tietenkin hän hymyili ja veti minut hieman lähemmäs, etten tippuisi. "Välkkä loppuu varmaan kohta" sanoin. "Tuutko tunnille?" Antti kysyi. Nyökkäsin toivoen että Maija ja Oona antaisivat minun olla. Mutta onneksi Antti olisi tunnilla.