Kun pääsimme luokkaan, Antti kertoi uuden istumajärjestyksen. Minä pääsin kaverini Emilian viereen. Istuimme takarivin ikkunanpuoleisessa pulpetissa. Meidän luokalla oli kahdeksan poikaa ja kymmenen tyttöä, eli yhteensä kahdeksantoista oppilasta. Maija ja Oona istuivat eturivissä. Maija istui seinänpuoleisessa pulpetissa ja Oona ikkunanpuoleisessa. Ihastukseni Miika istui keskirivin keskimmäisessä pulpetissa. Voin sanoa kaikki meidän luokkalaiset: Max, Elina, Joonas, Aleksandra, Maija, Oona, Emilia, Miika, Ilari, Jani, Patrik, Saku, Viljami, Ansa, Eeva, Eerika ja Hanna. Ja minä. "Okei, kaikki tuntee toisensa eli ei tarvi mitään esittelyjä. Eikö?" Antti sanoi. "Joo.." mutisin. "Ei!" Viljami huusi eturivistä. "No ketäs Viljami ei tunne?" Antti kysyi hymyillen. "Eevaa" Viljami ilmoitti. Viljami oli korviaan myöten ihastunut Eevaan. "Voitte vaikka välkällä esitellä toisenne. Nyt muuten onkin välkkä, tervemenoa!" Antti sanoi. Kauhea kolina kuului kun luokka ryntäsi ulos. Minä odotin että pahin ryysis oli ohi, sitten menin pistämään kengät. "Laura!" Antti huusi luokasta. "Niin?" kysyin kun menin luokan ovelle. "Haluutko et tuun valvomaan?" Antti kysyi. "Ihan sama, voit tulla jos haluut. Mä meen kattoo mun pikkusiskoja ku ne meni ekalle" huikkasin ja juoksin ulos. Ella odotti ovella, mutta Ainoa ei näkynyt. Eka- ja tokaluokkalaisilla oli oma pikkurakennus pihan toisella puolella. He kuitenkin söivät samassa ruokalassa jne.. "Mis Aino on?" kysyin Ellalta. "Meni meijän luokkalaisen Aadan kans keinuu" Ella vastasi. "No, mites meni eka tunti? Kenen vieres istut? Onks ope kiva?" kyselin Ellalta. "Ihan hyvin meni. Istun yhen Aatun vieres, ja ope on maailman paras! Mut se Aatu on ärsyttävä, se on varmaan ihastunu muhun.. Se kokoajan juttelee mulle, ja se halaski mua.. Koko luokka nauro mulle ihan täysii ja mä olin ihan punanen, ja rupesin melkein itkee. Sit Mikko käski kaikkien olla hiljaa ja pyys mut luokan ulkopuolelle. Se kysy et onks mul kaikki hyvin ja sano et ei kannata välittää niist jotka nauraa. Sit se halas mua ja me mentiin takas luokkaan" Ella kertoi. Menimme aidalle istumaan. "Vau! Mähän sanoin et Mikko on ihan mahtava, sä oot onnekas ku sait sellasen open!" sanoin hymyillen. "Ja kiva et sul on jo ihailija" jatkoin ja iskin silmää Ellalle. "Voi ei, Laura.. Tuolt tulee Aatu.." Ella mutisi ja katseli ihan muualle. Meitä kohti käveli suunnilleen Ellan pituinen, vaaleatukkainen poika. Hän hymyili leveästi. "Hei, ootko sä Aatu?" kysyin pojalta. Poika pysähtyi, katsoi minua hetken ja nyökkäsi. "Okei" sanoin. Aatu käveli luoksemme. "Ella, voitko tulla mun kans koulun taakse?" Aatu kysyi Ellalta ja katsoi tätä jumaloivasti. "Äh, noo.." Ella mutisi. Hän oli ihan punainen. "Ella ei nyt oikeen voi, meijän pitää vähän puhuu. Mä oon Ellan isosisko Laura. Oon 5b:llä" vastasin Ellan puolesta. "Okei, toisen kerran sitte" Aatu sanoi hymyillen ja lähti. "Kiitti!" Ella sanoi ja halasi minua. Huomasin Antin seisovan pihalla. Hän katsoi hymyillen meitä. Ei, ei hän katsonut meitä.. Hän katsoi vähän meistä sivuun.. Sitten huomasin Miikan seisovan vieressäni. "Öh.. Moi" sanoin nolona. "Moi" Miika sanoi ihanasti hymyillen. "Kuka toi on?" Ella kuiskasi. "Miika, meijän luokkalainen" vastasin hiljaa ja vilkaisin Anttia. Hän iski minulle silmää ja käveli hitaasti lähemmäs. "Nö, ööö.. Oliks sul asiaa?" kysyin ujona Miikalta. "Ei nyt mitään tärkeetä, mut haluisin vaan sanoo et.. Et.. Sä.. Sä oot mun mielestä tosi söpö!" Miika pamautti ja juoksi tiehensä. Tunsin että kasvoni muuttuivat ihan punaisiksi, ja silloin koulun takaa ilmestyi Maija ja Oona. "Nyt on sun vuoro auttaa mua.." mutisin Ellalle. Huomasin kuitenkin Antin tulevaan meitä kohti. "Mitä ryssä? Kenet pikkukakaran sä oot löytänyt? Luuletsä et se suojelee sua vai mitä sä ajattelet?" Maija sanoi ja tönäisi minua. Meinasin kaatua aidalta, mutta hyppäsin siitä alas. "Ite ootte pikkukakaroita ku kiusaatte muita" sanoin. Silloin Antti ilmestyi Maijan taakse. "Maija hei, mitäs sä teet?" Antti kysyi. Maija käänyi pelästyneenä ympäri. "Emmä mitään.." hän mutisi, veti Oonan mukaansa ja juoksi koulun taakse. "Sattuks sua?" Antti kysyi minulta. "Ei täl kertaa" vastasin. "Sä oot varmaan Ella tai Aino?" Antti kysyi ja katsoi Ellaa. "Oon Ella.." Ella vastasi ujona. "Okei" Antti sanoi hymyillen. "Ella on siis mun pikkusisko" kerroin. "Joo" Antti vastasi. "Kuka sun opettaja on?" Antti kysyi Ellalta. "Öm, Mikko.." Ella sanoi ujona. "Ella ei tarvi pelkää! Antti on mun ope!" sanoin Ellalle hiukan nolona. Ella katsoi maahan. "Mut Mikkohan on kiva ope!" Antti sanoi. "Varmasti auttaa jos sua kiusataan!" Antti jatkoi. Yritin näyttää Antille, ettei puhuisi siitä, koska se oli Ellalle todella arka puheenaihe, varsinkin vieraan kanssa. Yksi kyynel vierähti Ellan poskelle ja tipahti siitä maahan. Halasin Ellaa, ja Antti sanoi minulle äänettömästi: "Anteeksi, en tiennyt". Hymyilin Antille. "Istutaas aidalle, siin on hauskaa!" Antti sanoi. Hän oli juuri tälläinen: hän halusi saada muut hyvälle mielelle ja teki kaikkea hauskaa sen vuoksi! Nauraen nostin Ellan aidalle ja kiipesin itse perässä. Antti istahti meidän väliin. "Onks sulla Ella kavereita? Ja ootko sä viel Emilian kans, Laura?" Antti kysyi. "Ei. Paitsi Aatu on ihastunu muhun" Ella vastasi ujosti ja vilkaisi minua. Nyökkäsin hymyillen Ellalle. "Joo, oon viel Emilian kans. Se kyl hengaa entist enemmän Aleksandran kans, et saa nähä kauan meijän ystävyys kestää" vastasin. Emilia ja Aleksandra nauroivat keskellä koulun pihaa ja ottivat toisiaan käsistä kiinni. Katsoin surullisena maahan, enkä voinut mitään sille, että poskelleni vierähti muutama kyynel. "Laura.." Antti mutisi ja kietoi kätensä ympärilleni. Silloin Aleksandra vilkaisi minua ja kuiskasi Emilialle jotain. Emilia vilkaisi minua ja nauroi. Anttikin huomasi sen ja huokaisi syvään. "Laura, noi nauraa meille" Ella sanoi. "Mä tiiän. Ne on Emilia ja Aleksandra" sanoin hiljaa nyyhkyttäen. "Mentäiskö metsäretkelle?" Antti kysyi. Tiesin oikein hyvin, mitä Antti tarkoitti. "Vaikka" vastasin hiljaa. "Mä meen Ainon ja Aadan luo" Ella sanoi. "Okei" sanoin ja hyppäsin Antin kanssa aidan yli. Juoksimme yhdessä kilpaa metsään ja istahdimme vakiokivellemme. "Tyhmää että piti heti ekana päivänä tulla tänne.." Antti mutisi ja katsoi minua. "Mmm.." mutisin. Itkin yhä hieman, ja Antti halasi minua. "Ethän loukkaannu tai suutu?" kysyin Antilta. "En tietenkään!" Antti sanoi, mutta oli selvästi ihmeissään. "Okei.. No, mä oon jo vitosel ja must on vähän noloo et mä itken ihan turhist asioist ja et valitan sit opelle ja halailen sitä.." mutisin. "Hei, älä välitä! Mä oon nähny samanlaisia yläastelaisiakin, eikä siin oo mitään pahaa!" Antti sanoi. "Onks meil muuten pitkä välkkä?" kysyin. Antti nyökkäsi. "Sovin et oon Emilian kans tänään koulun jälkeen" sanoin hiljaa ja aloin taas itkeä. "Hmh..." Antti sanoi ja veti minut lähellensä. Sitten hän veti minut syliinsä, ja olin aika nolona. Siinä oli kuitenkin mukavaa ja pidin Antista kovasti, joten en sanonut mitään..