Lähdin Miikalta yhdentoista aikoihin, kun Miikan isoveli tuli kotiin. Miika sanoi lähtevänsä huomenna viikoksi mökille, joten emme näkisi pitkään aikaan. Hän oli anonut koulusta lomaa. En tajua, miten Miika oli saanut lomaa sen takia, että he lähtevät mökille! En saanut yöllä nukuttua, kun mietin, millainen tuleva viikko olisi. Minun täytyisi kestää Maijaa, Oonaa, Emiliaa ja Aleksandraa ihan yksin. No, oli minulla sentään Antti.. Ja kotona Ama.. Ja Ella... Mutta silti kokonainen viikko! 

Heräsin aamulla kahdeksalta. Koulu alkaisi vasta kymmeneltä. Olin nukahtanut vasta joskus kolmen aikoihin. Väsyneenä käänsin kylkeä, mutta Ama huomasi että olin herännyt. Se nousi pediltään ja tuli sänkyni viereen. Se laski päänsä sängylleni ja katsoi minua häntä heiluen. "Joo, mä nousen ihan kohta.." mutisin unisena ja potkin peiton jalkopäähän. Sitten nousin venytellen istumaan sängylle, silitin Amaa ja etsin kaapista vaatteet. Puin päälleni mustat farkut, harmaan paidan ja mustan hupparin. Miksi minun pitäisi pukeutua iloisesti, kun koulupäivästä tulisi varmasti todella kamala? Pesin nopeasti hampaat, harjasin hiukset ja painuin Aman kanssa ulos. Tein staffitytön kanssa suhteellisen pitkän lenkin. Lähdin kävelemään tietä pitkin, Miikan taloa kohti. Menimme Miikan talon takana olevalle ruohokentälle hetkeksi, sitten lähdimme takaisinpäin. Kun kuljimme Miikan talon ohi, huomasin pihalla liikettä. Miikan vanhemmat kantoivat pari kassia autoon, ja sitten Miika tuli ulos. Miikan vieressä tuli minun ikäinen tyttö. Miika ja tyttö kävelivät auton toiselle puolelle, tarkistivat ettei Miikan vanhemmat nähneet, ja... He suutelivat. Minua alkoi heikottaa ja oksettaa. Pettikö Miika minua todella? Otin tukea lyhtypylväästä, mutten pysynyt pystyssä. Kaaduin maahan, mutta yritin nousta seisomaan. Minua kuitenkin huimasi kauheasti, ympärilläni pyöri. Ama katsoi minua ihmeissään ja haukahti. Se tajusi, että jotain oli vialla. Silloin Miika huomasi meidät. Hän vilkaisi meitä huolestuneena, supatti tytölle jotain ja vei tämän ison pensaan taakse. Sitten hän juoksi luoksemme. "Laura? Onko kaikki hyvin?" Miika kysyi. Huomasin, että hän vilkuili hermostuneena pensaaseen, jonka takana tyttö oli. "Ei!" tiuskaisin. "No, mikä on? Laura? Tarviitko syötävää? Tai juotavaa?" Miika kyseli. "Tarviin, mut en sulta! Mä näin kuinka sä suutelit sitä tyttöä ja piilotit sen pensaan taakse. Ootko sä tosissas? Petätkö mua oikeesti? Mä luotin suhun, ja mä rakastin sua! Sun ansiosta mä kestin koulupäivät! Mut nyt sä petät mua! Mä en usko tätä! Ja valehtelet, et oot lähössä sun mökille! En haluu nähä sua enää ikinä!" huusin Miikalle itkien. Nousin seisomaan, kaappasin Aman syliini ja marssin Miikan pihalle. Ama oli maailman ystävällisin ja ihmisrakkain koira, mutta se osasi esittää vihaista. Se murisi ja haukkui vihaisesti, eikä antanut uhrinsa liikkua yhtään. Mutta Ama teki tämän vain käskystä. Niinpä menin pensaan luo, jonka takana tyttö piileskeli. "Ama" sanoin. Ama katsoi minua. Näytin sille käsimerkin, ja se tajusi oitis. Laskin koiran maahan, ja annoin sen mennä tytön luo. "Iik! Miika!" tyttö kiljaisi. Hänellä oli hopeat korkeakorkoiset korkokengät, minihame ja erittäin paljastava ja pieni toppi. "Laura! Mitä helvettiä sä teet?!" Miika karjui ja juoksi luoksemme. "Hyvä Ama, jatka vaan!" kehuin Amaa. Tyttö oli ihan paniikissa! Hän taisi muutenkin pelätä koiria, ainakin Aman näköisiä "tappelukoiria".  Miika tönäisi minut kauemmas, potkaisi Aman pois ja meni tytön luo. Ama ei pitänyt siitä, että sitä potkittiin. Lisäksi se oli saanut käskyn esittää vihaista. Niinpä Ama tarrasi Miikan jalasta, ja kiskoi pojan lahjetta minkä jaksoi. "Laura! Käske ton rakkis lopettaa!" Miika karjui. Huomasin Miikan vanhemmat sisällä. Ne eivät olleet huomanneet mitään. Annoin Aman vielä vähän aikaa tehdä tehtäväänsä, sitten komensin sen mukaani. Käskin sen istumaan ja odottamaan tien viereen, kun itse menin vielä Miikan ja tytön luo. "Ootko sä kunnossa? Laura on ihan mielipuoli, päästään vialla! Ja toi sen rakki on kans ihan samanlainen! Mä en tajuu, miks tollasia koiria pidetään ees elossa! Nehän pitäis tappaa!" Miika puhui tytölle. Tyttö itki peloissaan, ja roikkui Miikan kaulassa. Minua heikotti ja oksetti. Tulin esiin pensaan toiselta puolelta, ja potkaisin Miikaa sääreen niin kovaa kuin pystyin. Sitten potkaisin tytön korkoa, ja tyttö kaatui kiljuen maahan. "Mun nilkka!" tyttö kiljui. En välittänyt tytöstä, vaan potkaisin Miikaa vielä kerran. Tällä kertaa osuin napakymppiin, ja Miika kaatui ähkäisten maahan. "Tän mä vielä kostan!" Miika jupisi. "Niin varmaan! Et sä uskalla tehdä mitään, ja kun toi pervo roikkuu sussa kokoajan kiinni niin sä et voi tehdä mitään!" huusin Miikalle ja menin Aman luo. "Lähetään kotiiin, Ama. Oot hieno tyttö, joo. Olet hieno, olet" juttelin Amalle kun kävelimme kotiin päin. kello oli jo puoli kymmenen. 

Kun pääsimme kotiin, purskahdin itkuun. Itkin ja itkin, ja lopulta sänkyni oli ihan märkä. Samoin vaatteeni. Ama tuli viereeni ja pisti päänsä syliini. Rapsuttelin koiraani itkien, ja päätin, että en menisi tänään kouluun. Menisin vain koulun lähellä olevaan metsään, jos Antti tulisi sinne. Minun oli pakko puhua tästä Antille.

 Istuimme penkillä syöden jäätelöä. Meillä ei ollut tötteröitä, vaan ostimme jäätelöt kupeissa. Minulla oli minttujäätelö, Miikalla oli lakritsi. Olin pistämässä jäätelöä suuhuni, kun Miika äkkiä nappasi lusikan kädestäni. "Heeei!" huudahdin ja yritin ottaa lusikan takaisin. Miika veti kätensä kauemmas niin, etten saanut lusikkaa. Sitten hän otti kädestäni kiinni, ja lempeästi hymyillen hän pisti lusikan suuhuni. Otin lusikkani Miikalta, ja annoin hänelle omaa jäätelöäni. Sitten se tapahtui. Miika pisti kätensä poskilleni. Hänen kasvonsa lähestyivät minun kasvojani. Suutelimme. Se oli ihanaa! Minun ensisuudelmani. Miika oli loistava suutelija! Katsoimme toisiamme hymyillen, ja Miika silitti hiuksiani. Nojasin päätäni Miikan olkapäähän. "Laura, mä tykkään susta. Tosi paljon. Mä rakastan sua" Miika sanoi ja kietoi kätensä ympärilleni. "Niin mäkin sua" sanoin hiljaa ja pistin silmät kiinni. Pikkuhiljaa vaivuin puoliuneen, tavallaan horrokseen.. Tunsin, kuinka Miika silitti hiuksiani, mutten tajunnut sitä. Rentouduin täysin ja nautin olostani...

"Laura? Nukutsä?" Miika kuiskasi. Raotin silmiäni hieman, ja huomasin Miikan kasvot päälläni. Hymyilin Miikalle ja pudistin päätäni. "Hyvä. Kello on kaheksan. Monelt sun pitää mennä kotiin?" Miika sanoi. "Meen kymmeneks" vastasin ja nousin istumaan kunnolla. "Mennäänkö tonne laiturille istumaan?" Miika kysyi. Nyökkäsin. Nousimme penkiltä ja kävelimme laiturille. Istuimme laiturin päähän. Otin kengät pois ja pistin jalkani veteen. "ÄÄÄÄH!" kiljaisin kun toinen jalkani osui veteen. "Mitä nyt?" Miika kysyi. "Se on ihan sairaan kylmää!" sanoin ja nostin jalkani laiturille. Miika otti omat kenkänsä pois ja pisti jalat veteen. "No eihän oo!" Miika sanoi nauraen. Varovasti pistin jalkani veteen, ja vedin syvään henkeä. Pistin käteni Miikan käteen, ja puristin pojan kättä kovaa. "Auts!" Miika huudahti. "Anteeks, mut tää on kylmää" sanoin. Silloin tunsin jonkun osuvan jalkaani. Kiljaisin kovaa. Miikaa nauratti. "Joku osu mun jalkaan! Onks siel kaloi?" kiljaisin. "Se oli mun jalka!" Miika sanoi nauraen. "No ei oo hauskaa! Mä pelästyin oikeesti!" sanoin äkäisenä, mutta hymyilin. Miika veti minut lähellensä. "Anteeks, ei ollu tarkotus pelästyttää tolleen.." Miika sanoi ja suuteli minua. "Noh, ei se mitään, kunhan et enää tee!" sanoin. "En". Heiluttelimme jalkojamme vedessä ja roiskutimme vettä. Kävin makaamaan laiturille, kun vedestä kuului kauhea loiskahdus. "Sun kenkä!" Miika huudahti ja yritti ottaa kenkäni vedestä. "Äh, mä en saa sitä" Miika sanoi. Sitten hän otti paidan pois ja hyppäsi pää edellä veteen. "Miika!" huudahdin. Miika nousi pian takaisin pintaan, kenkä kädessään. Hymyillen otin kengän Miikalta ja autoin pojan ylös. "Ei sun ois tarvinnu!" sanoin ja halasin Miikaa. "Oishan. Et sä yhellä kengällä mihinkään pääse! Tai sit sun pitäis mennä ilman kenkii" Miika sanoi ja naurahti. Hymähdin ja pistin kengän jalkaani. "Nyt sun farkut on ihan märät, ja oot muutenki ihan märkä" sanoin. "Äh, ei se haittaa!" Miika sanoi ja ravisti päätään. Vesi vain roiskui Miikan hiuksista!  Silloin vasta huomasin, kuinka upea vatsa Miikalla oli! Se ei ollut mikään kovin muskelivatsa, mutta kyllä siinä vähän lihaksia näkyi. Silti pidin siitä. 

Olimme laiturilla puoli tuntia, kunnes lähdimme. Menimme Miikan luo, koska hänen vanhempansa olivat töissä ja isoveli oli kaverilla. Menimme Miikan huoneeseen, ja istahdin sängylle. Miika istui viereeni. "Laura.. Ollaan tasavertasii. Kun mäkin otin paidan pois, nii ottaisitko säkin?" Miika kysyi ja katsoi minua hymyillen. Voi ei. Tämä tuli aika nopeasti... Pidin Miikasta kuitenkin ihan uskomattoman paljon, enkä ollut koskaan tuntenut samalla tavalla. Niinpä riisuin paidan. "Haluutsä pitää rintsikat? Mä en haluu painostaa sua!" Miika sanoi. Nyökkäsin, mutta riisuin housut. Miika veti myös housut pois. Nyt olimme vain alusvaatteilla. Ihastelin Miikan upeaa vatsaa, ja kiedoin käteni pojan ympärille. Miika kaatoi minut varovasti selälleni, ja suuteli ihanasti. Makasimme siinä vierekkäin.

 Hermostuneena vääntyilin peilin edessä, yrittäen näyttää jotenkin kauniilta ja söpöltä. Olin pistänyt mustan hameen, ja pinkin paidan jossa oli tyttö ja poika jotka olivat rakastuneita toisiinsa. Hameen alla oli mustan legginsit, ja vaaleat nilkkasukat. "Huoh, voinko mä Ella lähteä näin? Oonko mä hyvännäkönen?" kysyin vieressäni seisovalta Ellalta. "Voit! Sä oot tosi kaunis, Laura!" Ella sanoi hymyillen. "Kiitti!" sanoin ja halasin Ellaa. Sitten otin hyllykön päältä laukkuni ja nappasin pöllöhupparin kainaloon. "Heippa!" huikkasin ja lähdin ulos. Korkokenkäni kopisivat terassilla. Äiti oli ostanut minulle hienot korkokengät pari kuukautta sitten, mutta en ollut vielä kertaakaan pitänyt niitä. Ja nyt minulla oli ensimmäistä kertaa rintaliivitkin... Lisäksi kuukautiseni alkoivat eilen, joten olen nyt vähän hukassa... 

Saavuin pian Miikan pihalle. Istahdin penkille odottelemaan, kun en viitsinyt mennä soittamaan ovikelloakaan. Kello oli kolmea vaille kuusi, Miika tulisi varmasti pian. Hypistelin hiuksiani ajatuksissani, kun kuulin oven aukeavan. Nostin hieman paitani kaulusta, koska se oli aika iso. No, ehkä Miika pitäisi siitä.. Miika oli todella komea! Hänellä oli vaaleanruskea t-paita, jossa oli joku kuva ja tekstiä. Hänellä oli siistit farkut, ja hienot adidaksen kengät. Miika oli pistänyt tukkansakin hienosti, ja pojan vaaleat hiukset olivat hieman pystyssä. Perhoset lentelivät mahassani kun Miika asteli luokseni hymyillen. Nousin seisomaan. "Moi" sanoin. "Moi" Miika vastasi ja halasi minua. "Sä oot tosi kaunis ja söpö!" Miika sanoi. "Kiitti. Sä oot tosi komee ja söpö" vastasin. Lähdimme kävelemään keskustaa päin, aika kaukana toisistamme. Huomasin kuitenkin, että hiljalleen Miika tuli yhä lähemmäs minua. Pian poika oli ihan minun kyljessä kiinni, ja hän pisti käden minun käteeni. Tunsin punastuvani, mutta pidin olla Miikan lähellä.

"Öm.. Hei, vaihdetaas heti näin alkuun paikkoja. Laura, vaihda sä Ilarin kans paikkaa. Mee tohon Miikan viereen ja Ilari mee Emilian viereen" Antti sanoi kun tunti alkoi. Hymyilin Antille tyytyväisenä ja siirsin reppuni Miikan pöydän luo. Ilari vaihtoi hyvin vastahakoisesti paikkaa ja irvisti Emilialle, sekä sen jälkeen Antille. "Ope oliks pakko?! Vittu mä vihaan sua!" Emilia pamautti. Kuuntelin hämmästyneenä ja katsoin vuoroin Emiliaa, vuoroin Anttia. Antti näytti ihan yhtä hämmästyneeltä. "Ensin: koulussa ei kiroilla! Toiseksi: oli pakko vaihtaa paikkaa! Ja kolmanneksi: koulun jälkeen pääset rehtorin kansliaan!" Antti sanoi. Hymyilin Antille ja katsoin totisena Emiliaa. Hän oli yhtäkkiä muuttunut kauheasti. Hän kiusasi ja nauroi muille(ainakin minulle) ja kiroili. Ja varmasti huomenna hän tulisi kouluun uusilla vaatteilla. Luulen, että Emiliasta on tullut pissis. Koska Aleksandrakin on. Nyt Emilia ja Antti kinasivat keskenään, ja Antti vei Emilian luokan ulkopuolelle. Vilkaisin nopeasti Miikaa. Poika katsoi minua ihanasti hymyillen, ja tuntui olevan täysin omissa maailmoissaan. "Miika?" kysyin. Miika havahtui, katsoi minua silmiin ja käänsi punastuneena päänsä pois. "Olit ihan omissa maailmoissas. Onks kaikki hyvin?" sanoin. Miika nyökkäsi minua edes vilkaisematta. Silloin kaivoin taskustani pienen paperinpalan ja otin penaalista kynän. Kirjoitin paperiin 'I Love You <3' ja sujautin paperin Miikalle. Miika luki paperin, ja katsoi minua hymyillen. Sitten hän kirjoiti paperin toiselle puolelle jotain ja antoi sen minulle. Paperissa luki näin: 'Samoin. Mun pihalla kuudelta, mennään jätskille'.  Piirsin paperiin hymiön ja annoin sen taas Miikalle. Silloin Antti ja Emilia tulivat takaisin luokkaan. Emilia mulkoili minua ja Anttia vihaisesti, ja kolistellen hän meni omalle paikalleen istumaan. Huomasin, kuinka Emilia kuiskutti Aleksandralle jotain. Huokaisin syvään ja katsoin Miikaa. Hän katsoi minua silmiään pyöritellen ja nyökkäsi Emilian suuntaan. "Okei, alotetaas tunti. Äh, musaa ei jaksais nyt.. Eiku hei, mähän löysin eilen netistä hyvän biisin, joka sopii nyt just tähän tilanteeseen!" Antti sanoi ja vilkaisi Emiliaa. "Joo, lauletaan!" minä ja Miika hihkaisimme yhteen ääneen. "No lol, noi haluu laulaa! Mä en ainakaa laula yhtään!" Emilia kuului sanovan Aleksandralle. "Niinpä! Mäkään en laula!" Aleksandra vahvisti. Antti pisti piirtoheittimen päälle ja kalvon siihen. Laulun sanat ilmestyivät valkokankaalle, ja Antti otti kitaran esiin "Tää on Bee Geesin I Started A Joke. Kukas tietää mistä tää kertoo tai kuka on kuullu joskus?" Antti sanoi. Minä viittasin, samoin Miika. Myös Sakun, Eerikan ja Hannan kädet nousivat ylös. "No Laura?" Antti katsoi minua. "Mä en oo kuullu, mut kertooks tää niiku siit et asiat ei mee niinku se on ajatellu? Esimerkiks ku se kertoo vitsin, nii kaikki alkaa itkee ja sit ku se alkaa itkee nii kaikki nauraa" vastasin. Antti nyökkäsi ja sanoi: "Hyvä Laura, just niin!". Miika hymyili minulle ihanasti. "Onks joku kuullu tätä aikasemmin?" Antti kysyi. Kaikki pudistivat päätään. "Okei. No, tää menee näin. Älkää viel laulako" Antti sanoi ja aloitti soittamaan kitaraa. "I started a joke, wich started the whole world crying. But I didn't see, that the joke was on me. Oh no.." Antti aloitti laulamisen. Antin ääni oli mielestäni todella ihana, ja hän osasi oikeasti laulaa. Minä sen sijaan tykkäsin ihan hirveästi laulaa, mutta lauluääneni ei ehkä ollut mikään maailman paras.. "Noni, nyt lauletaan!" Antti sanoi ja aloitti biisin uudestaan. "I started a joke, wich started the whole world crying. But I didn't see, that the joke was on me. Oh no... I started to cry, wich started the whole world laughing. Oh, if I'd only seen, that the joke was on me. I looked at the skies, running my hands, over my eyes. And I fell out of ped, hurting my head, from things that I'd said. Till I finally died, wich started the whole world living. Oh, if I'd only seen, that the joke was on me. I looked at skies, running my hands, over my eyes. And I fell out of ped, hurting my head, from things that I'd said" lauloin. "Okei, ihan hyvin meni. Mut joku muukin vois laulaa ku vaan Laura!" Antti sanoi. Koko luokka katsoi minua, ja punastuin täysin. "Laura tykkää niin kauheesti Miikasta et sen pitää näyttää miten "hienosti" se osaa laulaa!" Maija irvaili eturivistä. Oona, Emilia ja Aleksandra alkoivat nauraa kauheasti, mutta muu luokka oli aivan hiljaa. Se tuntui mielestäni hyvältä. "Maija!" Antti huusi luokan edestä. "Koulun jälkeen tunnin jälki-istunto, kaikille neljälle. Ja jokanen eri luokissa. Maija ja Emilia, pääsette pikkurakennukseen niitten ekaluokkalaisten kans!" Antti sanoi. "Ja kaikki muut välkälle paitsi Laura ja Miika" Antti sanoi. "Miks? Mitä nyt?" Miika kysyi ihmeissään Antilta. "Jutellaan vaan vähä, ette te mitään pahaa oo tehny" Antti sanoi hymyillen ja kävi sulkemassa luokan oven. Menin luokan taakse nojatuoliin istumaan, ja Miika tuli viereeni. Antti istui takarivin tuolille. "Näköjään nyt ne neljä on liittoutunu.." Antti sanoi hiljaa. "Ketkä?" Miika kysyi. "Maija, Oona, Emilia ja Aleksadra" kerroin. Miika katsoi ikkunasta ulos ja minä nojasin päätään hänen olkapäähän. "Miika eikai haittaa jos kerron Antille?" kysyin Miikalta. Hän pudisti päätään. "Okei, hyvä. No se on ihan totta et mä tykkään Miikasta" tunnustin Antille. "Hei, mä unohdin et mul on terkkari! Tuun välkän jälkeen, mä lupaan!" Miika sanoi äkkiä, halasi minua ja kiirehti ulos luokasta. "Me mennään tänään treffeillekin. Miika tarjoo mulle jäätelön. Ja varmaan me.. No, todennäkösesti me suudellaanki. Mua jännittää kauheesti. Enkä osaa pukeutuu mitenkää hyvin! Mä oon näin rumakin! Anttii.. Miten mä pistän mun hiukset, miten mä meikkaan, mitä mä pistän päälleni..?" pälpätin Antille. "Sehän on kivaa. Mut hei, oo ihan oma ittes. Jos alat kauheesti esittää, nii oot ihan luonnottoman näkönen ja olonen. Pistä vaikka joku hieno musta hame ja toi paita. Tai se mis on tyttö ja poika jotka on rakastunu toisiinsa" Antti neuvoi. 

PS. Toi biisi(I started a joke) on oikeesti olemassa. Tosi hyvä biisi, kannattaa kuunnella. Tossa linkki: www.youtube.com/watch

 "Onhan sulla kotona nyt kaikki hyvin?" Antti kysyi. Tiesin, mitä hän tarkoitti. Vanhempani nimittäin olivat riidelleet todella paljon ennen kesälomaakin, ja olin kertonut siitä Antille. "On kai. Kyl mä välillä kuulen iltasin ku ne riitelee olohuonees, mut ei enää niin pahasti tai niin usein" vastasin. "Hyvä! Toivottavasti ne selvittää välinsä pian, koska eihän tollanen oo lapsille kivaa. Ja Ella ja Aino, tietääks ne siitä?" Antti sanoi. "Ei onneks" sanoin ja nojasin Anttiin. Minulla ja Antilla oli oikeasti ihan uskomaton suhde! Hän oli minulle kuin isä! "Antti, mitä mä oon sulle?" kysyin äkkiä. Antti oli hetken hiljaa, mutta vastasi sitten: "Sä oot mulle luokan paras oppilas, lapsi ja maailman ihanin tyttö". Antti silitti hiuksiani, ja katsoin häntä. Hän hymyili lempeästi ja kietoi kätensä ympärilleni. "Entä mitä mä oon sulle?" Antti kysyi. Minun ei tarvinnut miettiä lainkaan! "Maailman paras ope, toinen isä ja tosi ihana ihminen! Ja tokalla luokalla olin vähän ihastunu suhun..." paljastin Antille. Hän hymähti ja sanoi: "Mä tiesin sen. Kyl sen huomas". Antti kuulosti hieman vihaiselta, mutta tietenkin hän hymyili ja veti minut hieman lähemmäs, etten tippuisi. "Välkkä loppuu varmaan kohta" sanoin. "Tuutko tunnille?" Antti kysyi. Nyökkäsin toivoen että Maija ja Oona antaisivat minun olla. Mutta onneksi Antti olisi tunnilla.